Kuka pärjää tämän päivän työnhaussa?

Tiedän mistä etsiä avoimia työpaikkoja, olen kai niin sanotusti sitä sukupolvea joka on kasvanut näiden juttujen kanssa. Minulla on cv Linkedinissä, josta jo aiemmin oli juttua. Käyn siellä päivittäin, vaikka en uutta työpaikkaa olekaan etsimässä. Saan tehtyä videohakemuksen, olen ollut Skypen kautta työhaastattelussa jne. Uskoisin pärjääväni haussa kuin haussa; itse avoimen paikan löytämisen ja hakemuksen teossa. Työkkärin sivuille eksyn tuskin nykyään koskaan.

Mitenkäs sitten esim. äitini? Hän on edelleen työikäinen ja työvuosiakin taitaa olla useampi jäljellä. Häneltä jos kysyt, ei hän ehkä ole Linkedinistä kuullutkaan. Sähköpostin hän hommasi jokunen aika sitten ja käy sitä lukemassa kun muistaa. Hän onneksi työskentelee sosiaalialalla ja näyttäisi siltä, että siellä ei työt tekemällä lopu. Näillä faktoilla toivon ettei hän joudu työpaikan metsästykseen, vaan saa työskennellä valitsemallaan alalla eläkeikään saakka.

Sitten jos ajatellaan vielä pidemmälle...mummoni on Facebookissa. Hänen kohdalla tosin uuden työpaikan etsiminen ei enään ole ajankohtaista vaan hän voi nauttia hyvin ansaituista eläkepäivistä. Tekivätpä hekin papan kanssa kuitenkin aikoinaan sopimuksen, ihan vain saadakseen lastenlapset paremmin kiinni, pappa opetteli tekstiviestin kirjoittamisen ja lähettämisen, mummo internetin käytön. Supermummo siis...oletan olevan harvinaisempaa, että 80-vuotias on sosiaalisessa mediassa.

Tämän päivän työnhakua lähdin pohtimaan opintojeni, opinnäytetyön aiheeni ja tänään lukemani artikkelin vuoksi; "Robotit karsivat työnhakijoita – 90-lukulainen merkonomi olisi kova juttu". Voisi melkein sanoa, että oikeiden työntekijävaihtoehtojen ja avoimen paikan yhteen saattamisesta on saatu tehtyä jonkinlaista hifistelyä. Miten ennen onkaan pärjätty ilman hakukoneita, sosiaalista mediaa, headhuntereita, ilman tätä hienoa teknologiaa?

Olen sitä mieltä, että nykyajan hakusysteemit karsivat todella paljon hakijoita, ehkä jopa vallan päteviä hakijoita, ja tämän myötä eittämättä mieleeni nousee ajatus voisiko kyseessä olla jopa jonkinlaista työnhakijarasismia? Mitä mieltä sinä olet?

Minusta Eilakaislan toimitusjohtaja Tom Kaisla totetaa artikkelissa hienosti kaipaavansa 1990-luvulta vanhanajan perusmerkonomeja, he kun tulivat nopeasti työmarkkinoille tekemään perustoimistotöitä mitkä eivät edelleenkään ole hävinneet mihinkään. Täällä ilmoittautuu yksi, aivan perusmerkonomi, hands on-tekijä. Ja minä kun ajattelin, ettei niillä merkonomin papereilla enään tee oikein mitään, kun on tradenomit, restonomit ja kuka ties mitä.

Mitä enemmän panostat työnhakuusi, myös sosiaalisen median kautta, sitä paremmin sinut tullaan huomaamaan! Tsemppiä mahdollisille uusille tuulille :)

Terhi

PS. Toinen lukemisen arvoinen artikkeli, julkaistu myöskin tänään Yle.fi-sivustolla, kertoo henkilöbrändäyksestä. 

Piut paut ulkonäköpaineille – Jaana brändää itsestään inhimillisen jumppaohjaajan