Kurssi on ollut ennen kaikkea rento ja hauska, aivan kuten some!
Mietin kovasti ennen kurssin alkua mitä saan tai voisin saada tästä kurssista irti, kannattaako kurssia ottaa edes vapaavalinnaiseksi. Kannatti! Itse somemaailmasta blogin kirjoitus oli minulle uutta. Ei minusta ehkä täysipäivästä bloggaajaa tule, mutta näen blogilla monen monta mahdollisuutta. Kuka siis tietää vaikka Somemaailmani jäisi henkiin.
Kurssin aikana mietin todella paljon opinnäytetyötäni ja uskon saaneeni sille suunnan. Some kun on laaja käsite, on opinnäytetyötäni varten rajattava aihetta aika paljon, jotta se ei pääse rönsyilemään mahdottomaksi. Tämä oli ehkä suurin anti minulle koko kurssilta.
Oli mielenkiintoista lukea toisten ajatuksia somemaailmasta ja heidän postauksiaan; kuinka jokainen löysi eri tavan kirjoittaa blogia ja esitellä sosiaalisen median sovelluksia. Toisten mielipiteet avartavat useimmiten omaa näkemystä tai antavat ainakin kyseenalaistamisen aihetta itselle omista mielipiteistä.
Parantamisen varaa mielestäni jäi Digitarinaan, jonka aamutuimaan palautin. Meidän tuli siis tehdä tarina perinteisen yhteisöllisyyden muuttumisesta verkkoyhteisöllisyydeksi. Tarinani käsitteli aihetta oman elämäni kautta, ennen ja nyt. Lähinnä olisin tahtonut parantaa toteutustapaa. Palautettu tarina oli tehty puhuttuna diaesityksenä. Olisi ollut mahtavaa osata tehdä esityksestä ammattimaisempi; ehkä käyn kurssin jossa opin tämänkin puolen. Lupaan, että heti kun saan toteutustavasta paremman, tulen julkaisemaan tarinan täällä!
Kiitos Katille ja Outille! Ihanaa, aurinkoista kesää teille ja kurssitovereille :)
Terhi
tiistai 9. kesäkuuta 2015
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Kuka pärjää tämän päivän työnhaussa?
Tiedän mistä etsiä avoimia työpaikkoja, olen kai niin sanotusti sitä sukupolvea joka on kasvanut näiden juttujen kanssa. Minulla on cv Linkedinissä, josta jo aiemmin oli juttua. Käyn siellä päivittäin, vaikka en uutta työpaikkaa olekaan etsimässä. Saan tehtyä videohakemuksen, olen ollut Skypen kautta työhaastattelussa jne. Uskoisin pärjääväni haussa kuin haussa; itse avoimen paikan löytämisen ja hakemuksen teossa. Työkkärin sivuille eksyn tuskin nykyään koskaan.
Mitenkäs sitten esim. äitini? Hän on edelleen työikäinen ja työvuosiakin taitaa olla useampi jäljellä. Häneltä jos kysyt, ei hän ehkä ole Linkedinistä kuullutkaan. Sähköpostin hän hommasi jokunen aika sitten ja käy sitä lukemassa kun muistaa. Hän onneksi työskentelee sosiaalialalla ja näyttäisi siltä, että siellä ei työt tekemällä lopu. Näillä faktoilla toivon ettei hän joudu työpaikan metsästykseen, vaan saa työskennellä valitsemallaan alalla eläkeikään saakka.
Sitten jos ajatellaan vielä pidemmälle...mummoni on Facebookissa. Hänen kohdalla tosin uuden työpaikan etsiminen ei enään ole ajankohtaista vaan hän voi nauttia hyvin ansaituista eläkepäivistä. Tekivätpä hekin papan kanssa kuitenkin aikoinaan sopimuksen, ihan vain saadakseen lastenlapset paremmin kiinni, pappa opetteli tekstiviestin kirjoittamisen ja lähettämisen, mummo internetin käytön. Supermummo siis...oletan olevan harvinaisempaa, että 80-vuotias on sosiaalisessa mediassa.
Tämän päivän työnhakua lähdin pohtimaan opintojeni, opinnäytetyön aiheeni ja tänään lukemani artikkelin vuoksi; "Robotit karsivat työnhakijoita – 90-lukulainen merkonomi olisi kova juttu". Voisi melkein sanoa, että oikeiden työntekijävaihtoehtojen ja avoimen paikan yhteen saattamisesta on saatu tehtyä jonkinlaista hifistelyä. Miten ennen onkaan pärjätty ilman hakukoneita, sosiaalista mediaa, headhuntereita, ilman tätä hienoa teknologiaa?
Olen sitä mieltä, että nykyajan hakusysteemit karsivat todella paljon hakijoita, ehkä jopa vallan päteviä hakijoita, ja tämän myötä eittämättä mieleeni nousee ajatus voisiko kyseessä olla jopa jonkinlaista työnhakijarasismia? Mitä mieltä sinä olet?
Minusta Eilakaislan toimitusjohtaja Tom Kaisla totetaa artikkelissa hienosti kaipaavansa 1990-luvulta vanhanajan perusmerkonomeja, he kun tulivat nopeasti työmarkkinoille tekemään perustoimistotöitä mitkä eivät edelleenkään ole hävinneet mihinkään. Täällä ilmoittautuu yksi, aivan perusmerkonomi, hands on-tekijä. Ja minä kun ajattelin, ettei niillä merkonomin papereilla enään tee oikein mitään, kun on tradenomit, restonomit ja kuka ties mitä.
Mitä enemmän panostat työnhakuusi, myös sosiaalisen median kautta, sitä paremmin sinut tullaan huomaamaan! Tsemppiä mahdollisille uusille tuulille :)
Terhi
PS. Toinen lukemisen arvoinen artikkeli, julkaistu myöskin tänään Yle.fi-sivustolla, kertoo henkilöbrändäyksestä.
Mitenkäs sitten esim. äitini? Hän on edelleen työikäinen ja työvuosiakin taitaa olla useampi jäljellä. Häneltä jos kysyt, ei hän ehkä ole Linkedinistä kuullutkaan. Sähköpostin hän hommasi jokunen aika sitten ja käy sitä lukemassa kun muistaa. Hän onneksi työskentelee sosiaalialalla ja näyttäisi siltä, että siellä ei työt tekemällä lopu. Näillä faktoilla toivon ettei hän joudu työpaikan metsästykseen, vaan saa työskennellä valitsemallaan alalla eläkeikään saakka.
Sitten jos ajatellaan vielä pidemmälle...mummoni on Facebookissa. Hänen kohdalla tosin uuden työpaikan etsiminen ei enään ole ajankohtaista vaan hän voi nauttia hyvin ansaituista eläkepäivistä. Tekivätpä hekin papan kanssa kuitenkin aikoinaan sopimuksen, ihan vain saadakseen lastenlapset paremmin kiinni, pappa opetteli tekstiviestin kirjoittamisen ja lähettämisen, mummo internetin käytön. Supermummo siis...oletan olevan harvinaisempaa, että 80-vuotias on sosiaalisessa mediassa.
Tämän päivän työnhakua lähdin pohtimaan opintojeni, opinnäytetyön aiheeni ja tänään lukemani artikkelin vuoksi; "Robotit karsivat työnhakijoita – 90-lukulainen merkonomi olisi kova juttu". Voisi melkein sanoa, että oikeiden työntekijävaihtoehtojen ja avoimen paikan yhteen saattamisesta on saatu tehtyä jonkinlaista hifistelyä. Miten ennen onkaan pärjätty ilman hakukoneita, sosiaalista mediaa, headhuntereita, ilman tätä hienoa teknologiaa?
Olen sitä mieltä, että nykyajan hakusysteemit karsivat todella paljon hakijoita, ehkä jopa vallan päteviä hakijoita, ja tämän myötä eittämättä mieleeni nousee ajatus voisiko kyseessä olla jopa jonkinlaista työnhakijarasismia? Mitä mieltä sinä olet?
Minusta Eilakaislan toimitusjohtaja Tom Kaisla totetaa artikkelissa hienosti kaipaavansa 1990-luvulta vanhanajan perusmerkonomeja, he kun tulivat nopeasti työmarkkinoille tekemään perustoimistotöitä mitkä eivät edelleenkään ole hävinneet mihinkään. Täällä ilmoittautuu yksi, aivan perusmerkonomi, hands on-tekijä. Ja minä kun ajattelin, ettei niillä merkonomin papereilla enään tee oikein mitään, kun on tradenomit, restonomit ja kuka ties mitä.
Mitä enemmän panostat työnhakuusi, myös sosiaalisen median kautta, sitä paremmin sinut tullaan huomaamaan! Tsemppiä mahdollisille uusille tuulille :)
Terhi
PS. Toinen lukemisen arvoinen artikkeli, julkaistu myöskin tänään Yle.fi-sivustolla, kertoo henkilöbrändäyksestä.
Piut paut ulkonäköpaineille – Jaana brändää itsestään inhimillisen jumppaohjaajan
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Valmistun 18.12.2015
Olen päättänyt opinnäytetyöni aiheen ja kävin hakemassa potkua työn aloittamiseen asiaa käsittelevältä kurssilta. Tähtään 18.12.2015 valmistumiseen. Se näytti olevan Haagan vuoden viimeinen valmistumispäivä. Nyt kun päivä on mielessä, on minusta helpompi asennoitua viimeisten kurssien suorittamiseen sekä opinnäytetyön kirjoittamiseen.
Valitsemani aihe käsittelee sosiaalista mediaa rekrytoinnissa. Aihe on laaja, joten vielä tulisi päättää mikä on järkevin tapa lähestyä aihetta, jotta se ei ala rönsyilemään. Vuoden matkailuun suuntautuneena ja vuoden henkilöstöhallintoon, on minulla ajatuksena saada osuus molempia opinnäytetyöhöni.
Kun suuntautumisia on kaksi, täytyy sanoa, että välistä on hankala hahmottaa mitä kursseja on vielä käymättä ja mikä niistä on esim. vapaavalintaisia aineita. Niimpä joudun asian kanssa oikein istumaan alas, että saan jäljellä olevat kurssit kaikki heti alkusyksylle.
Vielä viikon verran koulua, ennen elokuun seuraavaa kesäkurssia.
Aurinkoisia päiviä :)
Terhi
Valitsemani aihe käsittelee sosiaalista mediaa rekrytoinnissa. Aihe on laaja, joten vielä tulisi päättää mikä on järkevin tapa lähestyä aihetta, jotta se ei ala rönsyilemään. Vuoden matkailuun suuntautuneena ja vuoden henkilöstöhallintoon, on minulla ajatuksena saada osuus molempia opinnäytetyöhöni.
Kun suuntautumisia on kaksi, täytyy sanoa, että välistä on hankala hahmottaa mitä kursseja on vielä käymättä ja mikä niistä on esim. vapaavalintaisia aineita. Niimpä joudun asian kanssa oikein istumaan alas, että saan jäljellä olevat kurssit kaikki heti alkusyksylle.
Vielä viikon verran koulua, ennen elokuun seuraavaa kesäkurssia.
Aurinkoisia päiviä :)
Terhi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)